Tag Archive | runo ystävyydestä

Ystävä

On iältään vanha tai sitten nuori,
luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,
herkkua pihvi tai keitetty riisi.

Viinin hän ehkä juomatta jättää,
joskus taas kaksikin saattaa mättää.
Väliä ei sillä miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.

Kooltaan pieni tai xx-ällä,
vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

-Timo Törmä Turku ET-lehti-

Mainokset

Yksinäinen liekki

Yksinäinen liekki hiipuu hiljalleen.
Ihminen on luotu toisten yhteyteen.

Yhdessä me voimme roihun sytyttää,
valaisemaan yötä, synkkää ikävää.

Kirkkaammaksi kasvaa loimu nuotion,
halkoja kun siinä sylillinen on.

Yhdessä me voimme tehdä ihmeitä.
Hiipunutkin liekki syttyy hetkessä.

-Anna-Mari Kaskinen-

Ystävälle

Onnellisia ne hetket
jolloin voi olla toisen kanssa
ihan hiljaa, olla vain.
Ja siinä hiljaisuudessa,
hyvän olon tunteessa,
on kuin sydämet
olisivat ensin kuulolla
ja sitten alkavat keskustelun.
Se on puhetta sydämeltä sydämelle,
ääneen lausumattomia sanoja
kuin nuotteja, jotka syntyvät
yhteisestä sävelestä,
kun viritetyt sydämet
ovat kuulolla.

-Marleena Ansio-

Jälkeen hiljaisuuden

Jälkeen hiljaisuuden
tulen takaisin.
Ostin kukkakimpun,
pihan lakaisin.

Jälkeen hiljaisuuden
kuinka kaipaankaan
ääntäsi taas kuulla,
nauraa uudestaan.

Monta kovaa sanaa
turhaan heittelin,
sydämeni haavaa
niillä peittelin.

Anteeksi nyt anna
sana jokainen.
Ajatuksiasi
kaipaan, kuuntelen.

Jälkeen hiljaisuuden
vaille suojaa jäin.
Kuiskaan jälleen kerran:
mennään eteenpäin.

-Anna-Mari Kaskinen-