Tag Archive | rakkausruno

Minä sinua…

Juuri kun olin oppinut tulemaan toimeen
ilman
kävi niin että ajattelin:
Tästä ihmisestä en luovu

Ja lakanat puhkesivat kukkaan.
Tämä on todellisuutta, hän sanoi
ja unet kalpenivat.

Siis tällainen voima oli niitten katseitten
takana
joita me vuosikausia loimme
sivistyneesti toisiimme.

-Eeva Kilpi-

Uni

Missä maassa
millä tähdellä
kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme
kukkien rinnakkain
kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina

ja nyt tällä tähdellä
tällä polulla
kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan

-Maaria Leinonen-

Rakkaus

Rakkaus ei puhdistu tulessa
eikä tarpeettomissa uhreissa,
rakkaus koetellaan harmaina arkipäivinä
kuolettavassa työssäväsymyksen hetkinä.

Runojen kuviteltu morsian
pyörittää kultaista sormustaan
rajattomassa, joutilaassa ikävässään,-
mutta totisesti lähempänä on rakkaus siellä,
missä mies ylistää vaimonsa kuluneita, ryppyisiä
käsiä iltalampun köyhässä valossa, unen
saapuessa.

-Viljo Kajava-