Archive for the ‘TV’ Category

h1

Hyvä kuolema

tammikuu 8, 2009

Eilinen 45 minuuttia-ohjelma oli paljon ajatuksia herättävä dokumentti. Vaikeasti sairas mies oli päättänyt lopettaa elämänsä ulkopuolisen avun turvin.  Mies sairasti vakavaa tautia, joka halvaannuttaa ja lamaa lopulta hengityksenkin. Kuolema olisi siinä vaiheessa ollut paljon kiduttavampi ja kenties tuskallisempikin. Mutta kuten mies sanoi, ei enää kykene siinä vaiheessa itse sanomaan miltä tuntuu. Siksi hän oli tehnyt päätöksen lopettaa oma elämänsä ulkopuolisen avun turvin sveitsiläisellä klinikalla.

Tässä onkin juuri se asian ydin. Onko ihmisellä oikeus tähän? Onko ylipäänsä ihmisellä oikeus tappaa itsensä? Kyseleekö sitä kukaan heistä, jotka tekevät itsemurhan? Onhan tässä tietysti kyse kahdesta eri tavasta päättää päivänsä.
Mietin silti asiaa niin, että miksi tänne synnytään, jos haluamme päättää kuolinpäivämme? Onko elämä meidän omissa käsissämme?
Onko??

h1

Anorektikko perheessä

tammikuu 13, 2008

Katselin aamulla TV1:n Aamusydämellä ohjelmaa, jossa aiheena oli anorektikko perheessä. Ohjelma käsitteli aihetta sekä anoreksiaa sairastavan näkökulmasta, että omaisen, tässä tapauksessa siskon näkökulmasta.

Yleensä puhutaan vain anorektikon kannalta asiasta, joka tietysti on tärkeää, mutta ei muisteta sitä, kuinka paljon sairaus koettelee myös koko perhettä. Anoreksia on psyykkinen sairaus, jossa ihminen muuttuu täysin sairauden myötä. Hän tavallaan käpertyy itseensä ja siihen omaan elämänsä tarkkailuun ja rutiininomaiseen käyttäytymiseen. Siihen tulevat mukaan yletön liikunnan harrastus ja jumppaaminen, sekä tietysti ruokailujen välttäminen tai tarkka kontrolloiminen.
Perheenjäsenet huomaavat varmasti tämän muutoksen ja alkavat seurata sairastuneen käytöstä. Sairauden pidemmälle edetessä hän elää omaa elämäänsä, johon on vaikea muiden tulla mukaan. Vanhemmat alkavat yhä enemmän kiinnittää huomiota hänen käyttäytymiseensä. Siinä helposti unohtaa muut perheenjäsenet, kun huoli painaa sairastuneesta.

Osataanko anorektikon kohdalla aina huomioida myös perhe? Varmasti vanhemmat kärsivät eniten ja heille pitäisi olla oma mahdollisuus käydä läpi koko prosessia. Vertaistuki on iso asia, jolloin saa kohdata muita saman sairauden kokeneita. Myös sisarusten auttaminen on tärkeää. Usein he jäävät lähes huomiotta anorektikon viedessä perheen voimavarat.

Syömishäiriöt ovat hyvin yleisiä, mutta vaikeasti hoidettavia sairauksia. Tässäkin ohjelmassa haastateltu nuori tiesi hyvin tarkkaan oman sairautensa ja tunsi oman fyysisen heikkoutensa. Kuitenkin hän oli jaksanut opiskella ja valmistua ammattiin, joka on hieno asia. Kun on pienikin halu ponnistella elämässä eteenpäin, on toivoa paranemisesta.
Muistammehan Ruotsin prinsessa Victorian, joka kuitenkin parani sairaudestaan.

Toivon, että laihuuden ihannointi loppuisi ja mallitkin saisivat vähän naisellisempia muotoja. Näistähän nuoret esimerkkinsä ottavat.

h1

EI!

elokuu 22, 2007

Vanhemmat kokevat usein vaikeaksi sanoa lapselle:”ei”. Se on kuitenkin usein välttämätöntä. Lapsi oppii elämän rajat vain kuulemalla myös sanan “Ei”.

Muistan erään vanhempainillan, jossa kouluttaja kertoi tuon pienen sanan tärkeydestä. Jossain vaiheessa eräs äiti pyysi puheenvuoron kertoen, ettei hän voi sanoa lapselle “ei”, koska lapsi saa siitä traumoja ja pettyy minuun. Siihen viisas kouluttaja totesi: “Vanhempien tehtävä on myös tuottaa pettymyksiä lapsilleen”. Kouluttaja muistutti asian toistakin puolta: Jos lapsi ei koskaan kuule sanaa “Ei” kotona ja koe sen tuomaa pettymystä, miten hän osaa varttuneempana nuorena tai jopa aikuisuudessa käsitellä koko asiaa, koska 100%:n varmasti tulee päivä, että lapselle sanotaan jossain vaiheessa se pieni sana.

Asiaa käsiteltiin tiistain Oprah-ohjelmassa .