Archive for marraskuu 2009

h1

Tullakseen on lähdettävä

marraskuu 30, 2009

Tullakseen on lähdettävä.
Pitkä on eron mitta.
Eroa mittaa läheisyys,
varjoa valo.

-Satu Marttila-

h1

Ensimmäinen adventti

marraskuu 29, 2009

Hoosianna-hymni kajahtaa taas kirkoissa tänään. Samalla aloitetaan myös jouluun valmistautuminen.

”Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkohon hän …”

h1

Päivän miete

marraskuu 28, 2009

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut:
kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.

-Arvo Ylppö-

h1

Älä osta mitään-päivä

marraskuu 27, 2009

Tänään vietetään kansainvälistä Älä osta mitään- päivää. Päivän järjestää Luonto-liitto yhdessä muiden järjestöjen kanssa.
Mietin vaan kuinka mahtaa tällainen tempaus onnistua näin joulun alla? Tarkoitushan on toki hyvä. Se saa ihmiset miettimään ostoksiaan ja niiden tarpeellisuuta.
Tämä kaupallinen jouluhysteria pitäisi saada jollain keinolla pysäytettyä. Onhan tämä tempaus yksi keino yrittää vaikuttaa.

h1

Laiminlyöty vauva ei valita nälkäänsä

marraskuu 26, 2009

Tämä uutinen sai jälleen ajattelemaan, miten vanhemmat kohtelevat pieniä vauvojaan. Aiemmin on tullut tietoon jo väkivallan merkeistä vauvoissa, mutta laiminlyönnit ovat ihan yhtä huolestuttavia asioita. Jos vauva ei ilmaise itseään. Nälkä tai märkä vaippa ei aiheuta reaktioita. Tai vauva on ilmeetön, ei hymyile.
Missä on vanhempien vastuu lapsestaan? Miten voidaan jättää pieni vauva yksin pitkäksi aikaa ilman hoitoa? Luulisi äidinvaistojen heräävän viimeistään siinä vaiheessa, kun pitelee vauvaa sylissä ja katselee sitä pientä ihmettä. Pitääkö itsestään selviä asioita opettaa? Mikä tällaiseen käyttäytymiseen johtaa?
Toivottavasti saadaan lisää henkilökuntaa auttamaan ja ohjaamaan näitä perheitä. Ensikodit ovat hyvänä apuna, mutta se ei riitä pelkästään, koska lapsen kanssa on elettävä elämää eteenpäin monta vuotta.

 

h1

Jestas mikä moka

marraskuu 24, 2009

Nauroin niin makeasti tätä lukiessani, että on ihan pakko saada muutkin nauramaan näin ankean harmaana päivänä.

Tämä tapahtui vajaa kymmenen vuotta sitten, kun tyttäreni oli pieni vauva ja nukkui välillä öitään huonosti. Olin itse nukahtanut television äärelle ja heräsin keskellä yötä olohuoneen sohvalta hieman palellen. Riisuin vähät vaatteeni nopeasti ja pujahdin unen pöpperöisenä pimeässä peiton alle ja painauduin lämpöiseen ja ihanan pehmeään vaimon takapuoleen kiinni.

Mutta mitä ihmettä! Anoppi oli tullut tyttäremme viereen sänkyymme nukkumaan antaakseen vaimolleni kunnon yöunet. Hän heräsi hellyyden puuskaani ja sanoi (epäröiden) ”Anne on tuolla vierashuoneessa!”.

Tajutessani tapahtuneen livahdin kuin minkki eteiseen, missä nauroin kippurassa herättäen ihmettelevän vaimonikin. Oli meillä kaikilla hauskaa. (Välillä painajaisissani anoppi ei ehtinyt herätä…)

-L.M/Positiivarit-

h1

Veteraanijärjestöillä 87 miljoonaa euroa jakamatta

marraskuu 22, 2009

Olipahan uutinen, jonka tänään luin. Miten voi olla totta, että tuollainen summa rahaa makaa jossain veteraanijärjestöjen tileillä käyttämättöminä. Kuitenkin joka vuosi kerätään rahaa erinäköisillä tempauksilla ja varuskunnista laitetaan pojat keräämään ovelta ovelle joka paikkakunnalla.
Veteraaneja on määrällisesti enää niin vähän, että tuollainen summa riittäisi jo antamaan loistavat mahdollisuudet veteraanien kuntoutuksiin, asuntojen remontointiin ja ties mihin.
Veteraaneja ei ole enää muutaman kymmenen vuoden päästä olemassakaan. Ei silloin mielestäni tarvita enää veteraanijärjestöjäkään.  Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole olleet sodissa, tarvitse mitään vetraanijärjestöjä. Jos jotkut haluavat vaalia sotiemme veteraanien muistoa tai muuten kunnioittaa heitä,  hankkikoot rahansa omilla talkoillaan.
Aikoinaan isäni vielä eläessä yritettiin veteraanijärjestöltä hakea tukea omakotitalon pieniin peruskorjauksiin. Rahaa luvattiin monet kerrat sievoisia summia. Vuodet kuluivat, mutta rahaa vaan ei kuulunut ja sitten isäni nukkui pois. Kyllä noista miljoonista olisi varmasti jo silloin voinut jotain pientä avustusta saada. En tiedä kuka päätti toisin.
Mutta tämä ei varmasti ollut ainut tapaus. Veteraaneja on tänäpäivänäkin todella surkeissa olosuhteissa. Toivottavasti tämän uutisoinnin jälkeen he voisivat vielä nauttia näistä miljoonista sen ajan, mitä elinpäiviä on jäljellä.