Archive | lokakuu 2009

Kaksi maljaa

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille lukijoille.

Kukkaniityllä liike on laannut.
Enää ei tunnu tuulien ajo.
Taivaanrannassa
vaaleni viipyvä kajo.
Taivas on niinkuin hopeamalja,
niinkuin ääretön hopeamalja
rauhaa tulvillaan.

Olen vain kukkanen lähellä maata,
lehti ei kanna, ei irtoa juuri.
Taivas on ylläni
tajuamattoman suuri.
Sentään on ihanaa olla pieni,
olla kuin malja aivan pieni
rauhaa tulvillaan.

-Aila Meriluoto-

Mainokset

Pimeä ja valo

Pimeä ja valo
vaihtelevat.
Vielä
ei ole tullut aamu.
Mutta yössä soi
huilu
oboeksi klarinetiksi
syveten.
Sävel antaa pimeydelle värin
hajottaa pimeän mustan
syviksi sävyiksi.

-Leena Kortelainen-

Lasten suusta

Ajelimme ruuhka-aikaan mökille ja takapenkillä istui viisivuotias pojantyttäremme.
Hän kysyi papalta kuinka kovaa tällä tiellä saa ajaa?
Pappa vastasi, että satasta. Kuinka kovaa sinä ajat?
Kun pappa vastasi ajavansa kahdeksaakymppiä, tuli tomera käsky: ”Aja satasta! Ei niitä merkkejä turhaan sinne laiteta!”

-mummi /Positiivarit –

Miten kauniina muistan ne toivon vuodet

Miten kauniina muistan
ne toivon vuodet,
kun yhdessä vietetyt
harvat hetket
me liitimme sillaksi
päivästä päivään –
nyt kun siltaani
minusta sinuun
rakennan yksin.
Siltaako? Siltaa –
ei: se on köynnös
joka minusta kasvaa
joka työntää vartta
joka tahtoo silmut
joka kiertää kärhet
ja tapaa tyhjän.

-Aale Tynni-