Archive for syyskuu 2008

h1

ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN

syyskuu 30, 2008

Patrik (4v.) oli kanssani suihkussa ja alkoi
kertoa päiväkodin kuulumisia: ”Mia haluaa mennä
minun kanssani naimisiin ja Anna Markuksen, mutta
me Markuksen kanssa mennäänkin mopokisoihin.”

-Mirjam/positiivarit-

h1

Toivoisin

syyskuu 29, 2008

Toivoisin olevani villasukat,
jos jalkojasi palelee,
nenäliina,
jos sinua itkettää,
virkistävä juoma,
jos olet väsynyt ja sinua janottaa,
enkeli, joka sinua auttaa,
jos apua tarvitset.
Toivoisin olevani ystävä,
joka sinua ilahduttaa.

postikortista poimittu

h1

OPPIA IKÄ KAIKKI

syyskuu 27, 2008

Veeti (4v.) oli lähdössä uimarannalta isän ja
sisarusten kanssa. He istuivat autossa odottaen
uikkareissa tulevaa murrosikäistä isoveljeään,
joka lähestyessään näytti autossa olijoille
keskisormea. Tuon nähdessään Veeti tokaisi
tuohtuneena: ”No niin, nyt se näytti esimerkkiä!”.
-Anne/ Positiivarit-

h1

Ystävyys

syyskuu 26, 2008

Arvioi ystävyyttä sen perusteella, mitä siinä on, älä sen, mitä siitä voi hyötyä.

– H. Clay Trumbull –

h1

Elämä jatkuu

syyskuu 25, 2008

Elämän jatkuu kaikesta huolimatta. Käännetään katse eteenpäin ja toivotaan että aurinko paistaa taas.

Eräänä yönä näin unta,
että kuljin meren rannalla Herran kanssa.

Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa.

Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin
vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
”Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset sinä ollut rinnallani,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?”

Herra vastasi: ”Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin sinua.”

– Anja Porio –

h1

Miksi?

syyskuu 24, 2008

Suomi on taas kokenut suuren järkytyksen. Vuoden sisällä jo toinen vastaavanlainen tapaus. Edelliset haavat eivät ole parantuneet, kun tilalle tulevat uudet ja vielä pahemmat.
Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Eikö nämä tapaukset jo vihdoin herättäisi ajattelemaan niin itseämme, ennen kaikkea läheisiämme, kuin koko yhteiskuntaa.
Nyt muutoksen tuulien pitäisi puhaltaa. Pysähdytään! Katsotaan vähän kauemmas, kuin siihen omaan napaan. Välitetään! Huomioidaan muutkin. Annetaan se malli jo lapsena ja neuvotaan myös nuoria siihen.
Hyväksytään toinen ihminen sellaisena, kun hän on. Välitetään ja rakastetaan siitä huolimatta, että kaikki eivät ole samaan muottiin tehtyjä. Nuorten maailma on kova. Siellä joutuu käymään melkoisen seulan läpi. Jos olet erilainen nuori, sinut helposti eristetään joukosta. Jos oikeat ystävät katoavat ympäriltä, virtuaalimaailmassa niitä riittää. Mutta se ei korvaa ihmistä.

Poimin Positiivareiden sivulta erittäin kauniin runon, joka sopii tähän hetkeen.

TÄMÄN PÄIVÄN
TÄRKEIN TEHTÄVÄ

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut
huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin
sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen
tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa
sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä
vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin – onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia
mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.
Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan
sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä
minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että
olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe
huomista. Jollekulle tämä on viimeinen
mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

(julkaistu aiemmin 8.11.2007)

h1

Suuressa surussa

syyskuu 23, 2008

Lohdutukseksi suureen suruun:

Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.