Ei muita maailmassa:
he kaksi vain – ja kuu.
Ääretön heidän vuokseen
kodiksi kumartuu.
Ei muita kuin he kaksi
talossa tähtien,
kun valovuoden taakse
jäi kaikki entinen.
-Leena Krohn-

Ei muita maailmassa:
he kaksi vain – ja kuu.
Ääretön heidän vuokseen
kodiksi kumartuu.
Ei muita kuin he kaksi
talossa tähtien,
kun valovuoden taakse
jäi kaikki entinen.
-Leena Krohn-

Äiti istui pienen tyttärensä kanssa linja-autossa. Toisella puolella käytävää istui mies, jonka kengänkoko oli tavallista suurempi. Tyttö tutkaili miestä päästä varpaisiin ja kysyi sitten kirkkaalla lapsenäänellä: ”Äiti, onko tuo setä niitä isokenkäisiä?”
-UL/Positiivarit-

“Jos joku tahtoo taputtaa”, sanoi Ihaa luettuaan runon, “nyt on oikea hetki.” Kaikki taputtivat.
“Kiitos”, sanoi Ihaa. “Odottamatonta ja ilahduttavaa joskin vähän innotonta.”
-Nalle Puhin mietekirja-

Tavoitteen asetan
kompassin saan
Yhdessä me
läpi tyynen ja myrskyn
usvan ja aamuauringon
Me kaksi pidämme yhtä
-Anja Porio-

Koulussa oli uskontotunti ja opettaja kysyi olisiko Jeesuksen pitänyt sanoa jotain erikoista Juudakselle, kun hän ohitti tämän risti selässään kohti Golgataa? Koko luokka hiljeni, mutta Mika osasi sanoa siihen mielipiteensä: “Kohta lätisee!”
-Mervi/Positiivarit-

Pimeydeltä älä kysy,
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.
-Tommy Tabermann-

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.
Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.
Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.
-Eino Leino-

”Minkä ikäinen olette?” kysyi virkailija. ”Hetkinen,” sanoi nainen, ”minun täytyy oikein laskea. Olin 20 kun menin naimisiin ja mieheni oli tuolloin 30. Hän täyttää helmikuun alussa 60, eli on kaksi kertaa vanhempi kuin silloin. Eli minä olen nyt 40-vuotias.”
-Positiivarit-

Rakkautesi on murtumaton silta
elämäni kuilujen yli, valo
tihenevässä yössä, sarastus.
Onnen linnun kotiorsi
on vain heikko heinänkorsi,
mutta silti ihanasti
laulu kuuluu pilviin asti.
-Pia Perkiö/Kun ilo läikkyy-