Ystävä on oikeastaan kuin maanpäällinen enkeli.
Sen tietää siitä,
että hän ymmärtää aina sinua
ja tahtoo olla lähelläsi,
kun apua ja lohtua kaipaat.
Hän jakaa ilon- ja surunkyyneleet kanssasi.
Hän ei huoju, ei horju,
eikä ystäväänsä koskaan torju.
-Marleena Ansio-
Teimme suursiivousta pihamökkiimme, mukana myös Nico (5v.).
Hän meni mökkiin ja tuli miltei saman tien ulos kasvot innosta hehkuen.
Hän kantoi käsissään hiomalaikkoja ja kuulutti tohkeissaan:
”Kato äiti, mä löysin papan vanhoja cd-levyjä!”.
-Mira/ Positiivarit-
Jos odottaa kaiken olevan täydellistä,
ennen kuin ryhtyy toimeen,
on sama kuin lähtisi matkaan,
vasta kun kaikki liikennevalot näyttävät vihreää.
-Karen Ireland-
Pääsiäiskortit ovat saatavilla, käy kurkistamassa.
http://www.ilopisara.com/postiasema/
Onko todella nykynuoret näin pihalla, etteivät enää tiedä, mitä omassa elimistössä tapahtuu?
Tuuli Matinsalo oli yksi Liikkuvakoulu- seminaarin puhujista Helsingin säätytalossa.
Liikunnan tuomat vaikutukset elimistössä ovat pelottavia asioita. Pulssin nouseminen on outo asia. Samoin hien pintaan saaminen.
Liikuntatunneilla pakostakin joutuu koskemaan toista kaveria, jos yhdessä touhutaan, mutta nykyisin siitäkin ollaan vieraantumassa, kun koetaan, että se on seksuaalisesti virittäytynyttä puuhaa.
Oi anna mun kaikki kestää !
Nähdä maailma hiekkajyvässä.
Nähdä taivas niityn kukassa.
Pidellä ääretöntä kämmenessä.
Elää tuokiossa ajan ikuisuus.
-William Blake-
Tänään vietetään Minna Canthin päivää.
Minna Canth on ainoa nainen, jonka kunniaksi liputetaan Suomessa. Samalla vietetään myös tasa-arvon päivää. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan? Vasta on uutisoitu siitä, kuinka naiset saavat samasta työstä huonompaa palkkaa. Epäkohtia löytyy vielä paljon, mutta ne eivät hetkessä korjaannu ja jotkut asiat eivät koskaan.
Tänään kirjailija Minna Canth saa kympin kolikon. Juhlarahan on suunnitellut taiteilija kuvanveistäjä Reijo Paavilainen.
Mummo oli hississä, johon astui myös hyväntuoksuinen nainen. Mummo nuuhkaisi kuuluvasti, johon nainen vastasi:
“Dior, 150 euroa.” Hetken päästä hissiin astui toinen hyväntuoksuinen nainen ja jälleen mummo nuuhkaisi kuuluvasti.
“Chanel, 240 euroa”, viestitti toinen nainen.
Mummo jäi hissistä, päästi paukun ja sanoi:
“Hernekeitto ja pannari, kaksi euroa!”
-Eila-
Positiivarit
Tänään on uutisoitu aiheesta, joka on surullista luettavaa. Omat vanhemmat pahoinpitelevät lapsiaan, jopa niin että lapsi kuolee.
200 000 lasta vuosittain kokee väkivaltaa. N. 80% pahoinpidellyistä lapsista oli alle kaksivutiaita. Tämä on ikä, jossa lapsi on kaikkein herkimmillään ja luottaa vanhempiin vielä täysillä. Vanhemmat ovat pienelle lapselle turvallinen ja lämmin aikuinen, joka lohduttaa itkevää lasta. Kun tämä turva pettää, miltä pienestä lapsesta tuntuu? Elämä alkaa järkkyä jo elämän alkutaipaleella.
Missä sitten kulkee pahoinpitelyn raja? Jotkut kokevat pahoinpitelynä pienen läpäytyksen kun taas toiset eivät välitä pahemmistakaan kolhuista. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä herkemmin reagoidaan pahoinpitelyyn.
Kaikkein huolestuttavin piire on nuoret vanhemmat, jotka eivät ymmärrä sitä että vauva ei ole mikään nukke, jota voi riepotella miten tahansa. Voimakas ravistelu on juuri vakavin menetelmä, jolla vauva voi vammautua vakavasti tai jopa kuolla.
Tässä tietysti käännän katseeni lastenneuvolan puoleen. Siellä on varmasti syytä puhua ja opastaa kädestä pitäen vauvan hoitoa ja käsittelyä. Vauvan itku on asia, joka laukaisee herkästi väkivaltaisia piirteitä, jos aikuisella ei ole tilanne halinnassa.
Kaikki keinot millä väkivalta voidaan estää, pitää ottaa käyttöön.
Lauri (5v.) katseli ikkunasta ulos. Harakka istui naapurin katolla ja sanoin: ”Katsopas miten komea harakka.”
Lauri siihen ärräänsä sorauttaen: ”Ei se mikään harakka ole, se on valkotulkku!”
-Merja /Positiivarit-
Luet parhaillaan Ilopisara blogiarkistoa: maaliskuu 2010.
