Vanhusten hoidosta edelleen – Päivitys!
lokakuu 6, 2009Tämän päivän uutisissa Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä ruotii kovin sanoin hoitaja- ja lääkärikoulutusta. Hänen mielestään vanhustenhoidon pulmia ei ratkota pelkästään lisäämällä henkilökuntaa, vaan lisäämällä koulutusta.
On totta, että geriatrien määrä on liian vähäinen. Vanhusten hoitoon erikoistunut lääkäri osaa suhtautua dementoituneeseen vanhukseen oikealla tavalla. Toki lääkkeitäkin joskus tarvitaan, mutta asiantuntijalääkäri osaa määrätä oikeat lääkkeet.
Vanhukselle liikkuminen on tärkeää. Onneksi on olemassa jo erilaisia apuvälineitä liikkumista helpottamaan, mutta jos lääkitys ei ole kohdallaan, voi kaatuminen tapahtua siitä huolimatta.
Kivelä moittii myös suomalaisten asenteita. Olemme vanhuskielteinen maa. Ihmettelen miksi? Jokainen meistä vanhenee. Se on tosiasia, jolle emme mitään voi. Pelko vanhenemista kohtaan aiheuttaa erilaisia reaktioita kohdatessamme vanhuksen.
Olen samaa mieltä Kivelän kanssa siinä, että Suomi tarvitsee vanhusasiamiehen. Onhan meillä lapsiasiavaltuutettukin.
PÄIVITYS
Tällä viikollahan vietetään vanhusten viikkoa, kuten myös eläinten viikkoa. tekee mieli kysyä kumpiako hoidetaan paremmin?
Vanhusten viikon tapahtumista on kovin niukasti näkynyt uutisissa. Tuo tämän päivän uutinen nettimuorin kommentissa ei ainakaan ole mieltä ylentävää luettavaa pääkaupunkiseudun tavasta hoitaa vanhuksiaan.
Suomessa on hyvin erilaisia laitoksia, joissa vanhuksia hoidetaan, kuten myös erilaisia vanhuksia omine avuntarpeineen, niinkuin Tolonen mainitsi. Nyt tuntuu vaan siltä, että nämä negatiiviset asiat kaivellaan esille, eikä muisteta mitä hyvää on olemassa.
Varmasti suurin osa tämän päivän vanhuksista on tyytyväisiä hoitoonsa. Aina ei voi sanoa omaisista samaa, jotka vaativat joskus mahdottomuuksia.
Edelleen olen sitä mieltä, että vanhusten, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan avoin yhteistyö on jokaisen vanhuksen hoidon etu. Omaiset voisivat osallstua hoitoon mahdolisuuksiensa mukaan.
Vanhusten asema ei kuitenkaan ole sellainen, etteikö siitä pidä keskustella. On hyvä, että epäkohdatkin nostetaan esille, mutta niitä ei pidä yleistää.
Kansanedustajat ottavat vanhusten asiat myös vaalien alla vaaliteemaksi, mutta siihen se yleensä sitten jääkin. Mitään konkreettista heidän taholtaan ei saada. Sitten jos jotain negatiivistä tulee esille, herätään taas vähän keskustelemaan, mutta valitettavsti ei pelkällä keskustelulla saada mitään aikaan.
Työryhmä pohtimaan vanhustehoidon organisaatiota tämän päivän tarpeita vastaavaksi. Mukaan mahdollisimman paljon vanhustyön asiantuntijoita.
Työskentelen itse vanhusten hoitotyössä ja olen täysin samaa mieltä Kivelän kanssa siinä että vanhustenhoidon pulmia ei ratkota pelkästään lisäämällä henkilökuntaa. Koulutus ja jatkokoulutus ovat tärkeitä ja erityisen tärkeää olisi myös valita sopivat henkilöt alalle. Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että vanhuksia hoitamaan voi kouluttaa ihan kenet vaan. Esim lähihoitajia koulutetaan nyt ihan kenestä tahansa ja jollei lähihoitajakoulutuksen pääse valinnaiskokeiden kautta, niin ainakin oppisopimuksella pääsee oli sitten alalle soveltuva tai ei. Palkka kannustaa hoitotyössä, mutta ei merkitse kaikkea. Kyllä hoitotyö yleensä ja etenkin vanhusten hoitotyö vaatii tietynlaiset luonteen-/ominaispiirteet ja kutsumuksen.
Olen omassa työyhteisössäni nähnyt karmeaa vanhuksiin, erityisesti dementoituneihin, kohdistuvaa vallankäyttöä hoitajilta. Sellaiseen kun on puuttunut, niin esimies ja työnantaja eivät ota todesta. Sanotaan usein jopa, että vanhukset ovat vähän kuin lapsia, tarvitsevat rajoja. Minua henkilökohtaisesti järkyttää tuollainen. Miten voi kohdella lähes 100v elänyttä ihmistä lapsena kun hän on elänyt meitä kauemmin ja paljon rankemman elämän ? Ollut mukana rakentamassa Suomea ja meille nuoremmille hyvää elintasoa.
Olen myös huomannut miten, kun vanhusten hoito jälleen nousi pintaan otsikoissa, joka paikassa puolustellaan tekoja ja vähätellään niitä sekä kovasti painotetaan ettei kyllä meidän hoitokodissa mitään kaltoinkohtelua tapahdua…niin, eihän meillä koskaan, muualla vaan. Huokaus sentään.
Olen hyvilläni että tämä jälleen nostettiin pöydälle, mutta toivon myös konkreettisia tekoja asian eteen.
Työ vanhusten parissa on raskasta, sekä fyysisesti että psyykkisesti, mutta usein se parhain ja tuntuvin kiitos tulee potilailta itsestään. Tämä on yksi syy siihen miksi itse jaksan tätä työtä.
Olet Ninna ihan oikeassa siinä, että koulutetaan henkilöitä alalle, joilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä hoitotyöhön. Kannatan soveltuvuustestejä, jotka vähän antavat edes suuntaa sopivista henkilöistä.
En usko, että palkkauksen takia monikaan lähtee tälle alalle, mutta työn saatavuus on taattu.
Tänäpäivänä jää paljon ihmisiä työttömäksi ja heitä yritetään uudelleen kouluttaa. Tiedetään hoitoalalla hoitohenkilökunnan jatkuva tarve, joten yhtälö on valmis.
Tuntuu varsinkin vanhustenhoidossa olevan yleinen käsitys, että hoitajiksi kelpaa kuka tahansa. Siinä valitettavasti mennään ojasta allikkoon.
Niinkuin Sirkka-Liisa Kivelä mainitsi, ettei vanhusten hoitoon kouluteta henkilökuntaa.
Olen istunut monet monituiset tunnit Kivelän luennoilla saamassa lisäoppia ennenkaikkea dementian hoitoon ja silti välillä tunnen riittämättömyyttä työssäni.
Varmasti epäkohtia löytyy ja hoitovirheitä tapahtuu. Onhan Suomessa valtava määrä erilaisia hoitolaitoksia, mutta me tarvitsemme jatkuvaa kouluttautumista ja enemmän Sirkka-Liisa Kivelän kaltaisia kouluttajia. Samoin lisää lääkäreitä erityisesti ikä-ihmisiin erikoistuneita.
Minua kummastuttavat nuo vanhustenhoidon yleiskäsitteelliset hoidon paheksunnat.
Kaikkialla yleisesti HUUDETAAN kuinka huonosti kaikkia vanhuksia hoidetaan.
Vanhuksia on olemassa toimintakyvyltään monen asteisia ja he kaikki tarvitsevat erilaista hoitoa.
Laitoksissa ja vanhustenhoitokodeissa asuu fyysisesti hyvin sairaita vanhuksia, jotka tarvitsevat aivan erilaista huolenpitoa ja virikkeitä, kuin vielä itse liikkuvat vanhukset.
Sitten on vielä toimintakyvyilään erilaisia vanhuksia, jotka asuvat omissa kodeissaan.
On tavattoman yleistä, että asioita vain arvostellaan negatiivisessä sävyssä, vaikka meidän vanhustenhuollossa on myös paljon hyviäkin asioita.
Pitäisi osata erottaa yksilölliset tarpeet, vanhuksen tahto, omaisten tahto ja vielä viranomaisten käsitykset näistä tarpeista.
Samoin koko valtakuntaa tarkasteltaessa,
vanhustenhoidossa on suuria alueellisia eroja.
Merkillistä kuinka yleisesti painotetaan vanhuksen omassa kodissa jaksamista ja kuitenkin sitä kotona jaksamista tuetaan varsin heikosti.
Esim. arkielämän perustarpeisiin kuuluva kodin ja vaatteiden siisteys, eivät tunnu kuuluvan yhteiskunnan tarjoamien palvelujen piiriin laisinkaan.
Moni vanhus voi pahoin yksin omaan siksi, että koti on täysin rempallaan. Ruokaa ja lääkkeitä kyllä tuodaan mutta, missä oloissa ne nautitaan siitä ei tunnuta välittävän mitään.
Kansanterveyslaki 60-70-luvun taitteessa “siirsi” omaisilta huolehtimis vastuun viranomaisille.
Siitä asti omaisten on ollut liian helppo unohtaa oma osuutensa vanhuksistaan ja moittia vain viranomaisten toimintaa.
Tässä valtakunnassa on erittäin suuri joukko erittäin hyviä vanhusten hoitajia, jotka joutuvat syyttä suotta kantamaan “pahantekijän” leimaa.
kirjoitti: x-palv.kodinjohtaja
Vanhuksia ja hoitajia on paljon erilaisia. Myös kuntien suhtautumisessa vanhustensa hoitoon on suuria eroja. Se, että asia on nyt niin paljon pinnalla, ei johdu siitä, että unohdettaisiin ne hyvin hoidetut paikat, vaan siitä, että herätetään ihmiset tajuamaan, ettei kaikkialla kaikki ole hyvin.
Säästäminen kotiin tuotavissa palveluissa lisää laitoshoidon tarvetta – ja laitospaikkoja ei ole.
Elämä on muuttunut paljon 60-70-luvulta; ei silloisia elämäntapoja pysty noin vain siirtämään vaikkapa kaupunkeihin. “Kyllä maalla on mukavaa”… vanhukset samassa pihapiirissä tai ainakin lähistöllä. Tällä hetkellä vaan säästetään ja siirretään vanhuksia kaupungeista laitospaikoille muualle – säästösyistä. Että, vielä kauemmas omaisista jne.
Kiitämme varmaan kaikki niitä tunnollisia ja ammattitaidolla ja sydämellä työtään vanhusten parissa tekeviä ja pyydämme muitakin vanhusten kanssa työtään tekeviä tarttumaan työhönsä kunnolla.
Kuin jatkona eiliselle kommentilleni: Tänään uutisissa kerrotaan, että Helsingissä vanhukset eivät saa aina edes ruokaansa! kts. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/vanhukset_nalissaan_helsingissa_1057658.html?origin=rss
Näissä tilanteissa on vastuullinen henkilö syytä kaivaa esiin välittömästi. Jopa eläintenruokinnasta pidetään parempaa huolta!
Kun halutaan kertoa toimivista ratkaisuista, näyttää saman uutisen mukaan, että esim. Rovaniemellä asia osataan hoitaa. Niinpä, vaikka välimatkat ovat aivan eri luokkaa kuin Helsingissä!