Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille lukijoille.
Kukkaniityllä liike on laannut.
Enää ei tunnu tuulien ajo.
Taivaanrannassa
vaaleni viipyvä kajo.
Taivas on niinkuin hopeamalja,
niinkuin ääretön hopeamalja
rauhaa tulvillaan.
Olen vain kukkanen lähellä maata,
lehti ei kanna, ei irtoa juuri.
Taivas on ylläni
tajuamattoman suuri.
Sentään on ihanaa olla pieni,
olla kuin malja aivan pieni
rauhaa tulvillaan.
-Aila Meriluoto-
Pimeä ja valo
vaihtelevat.
Vielä
ei ole tullut aamu.
Mutta yössä soi
huilu
oboeksi klarinetiksi
syveten.
Sävel antaa pimeydelle värin
hajottaa pimeän mustan
syviksi sävyiksi.
-Leena Kortelainen-
Ajelimme ruuhka-aikaan mökille ja takapenkillä istui viisivuotias pojantyttäremme.
Hän kysyi papalta kuinka kovaa tällä tiellä saa ajaa?
Pappa vastasi, että satasta. Kuinka kovaa sinä ajat?
Kun pappa vastasi ajavansa kahdeksaakymppiä, tuli tomera käsky: ”Aja satasta! Ei niitä merkkejä turhaan sinne laiteta!”
-mummi /Positiivarit -
Sinä et kuiskannut korvaani,
vaan sydämeeni.
Sinä et suudellut huuliani,
vaan sieluani.
-Judy Garland-
Eilen uutisissa kerrottiin, että 30 000 lähihoitajaa työskentelee muissa töissä. Lisäksi neljäsosa suunnittelee alan vaihtoa. Suomessa on kuitenkin huutava pula hoitohenkilökunnasta. Mikähän on pielessä?
Lähihoitajien koulutus oli jokin aika sitten niin hurjatahtista, että silloin jo kävi mielessä, onko mahdollista kaikkien saada työtä tulevaisuudessa?
Koulun penkille menivät vasta peruskoulunsa päättävät ja samaan aikaan opiskelijoina oli jo työelämässä pitkään olleita, ehkä työttömäksi jääneitä vanhempia ihmisiä. Toivottavasti tahti on jo laantunut?
Suomessa hoitohenkilökunnan työolosuhteet ovat surkeat verrattuna ulkomailla vastaavaan työhön. Hoitolaitoksilla on toki jonkin verran eroja. Palkkaus on lähihoitajilla työn laatuun ja vaativuuteen nähden ihan mitätön. Näillä resursseilla ja potilasaineksen muuttuessa aina raskaammaksi, hoitohenkilökunta uupuu ja sairaslomat lisääntyvät. Ei tällaiset uutiset motivoi palaamaan hoitotyöhön, kun saman ja usein paljon paremman palkan voi saada kevyemmästäkin työstä.
Pitää olla vahva kutsumus hoitotyöhön, että jaksaa ja viihtyy kaikesta huolimatta.
Vastoinkäymiset paitsi yhdistävät ihmisiä,
myös synnyttävät kaunista sisäistä ystävyyttä,
aivan kuin kylmä talvi
muodostaa ikkunaruutuihin jääkukkia,
jotka auringon lämpö haihduttaa.
-Sören Kierkegaard / Positiivarit-
Miten kauniina muistan
ne toivon vuodet,
kun yhdessä vietetyt
harvat hetket
me liitimme sillaksi
päivästä päivään -
nyt kun siltaani
minusta sinuun
rakennan yksin.
Siltaako? Siltaa -
ei: se on köynnös
joka minusta kasvaa
joka työntää vartta
joka tahtoo silmut
joka kiertää kärhet
ja tapaa tyhjän.
-Aale Tynni-
Nyt pitäisi hälytyskellojen jo alkaa soimaan. Tämän päiväisen uutisen mukaan 4-vuotias lapsi oli humaltunut käsidesiaineesta, nuoltuaan käsiään.
Ollaanko menty jo liian pitkälle koko hygienia-asian kanssa? Käsidesiä saa joka kaupasta ja sen käyttö on yleistynyt ihan kotitalouksiin asti. Ennen desinfioitiin vaan sairaalaympäristössä, kun piti olla niin hygieenistä.
Miksi joku H1N1 on saanut kaikki ihmiset hystetrian valtaan? Johan tällaisella desinfioinnilla tapetaan normaalitkin bakteerit ja vastustuskyky heikkenee. Jo vauvana aletaan suojella lasta kaikelta “likaiselta”. Ei ihme ole että allergiat ja astma lisääntyvät, kun normaali siedätys puuttuu.
Eihän ennen vanhaan ollut sairauksia sen enempää, vaikka ei aina muistettu pestä käsiä joka käänteessä ja lapset ryömivät lattioilla keräten suuhunsa mitä löysivät.
Päiväkodeissa ymmärrän ehkä tuon käsidesin käytön jo senkin takia, kun siellä jos missä pöpöt tarttuvat lapselta toiselle, mutta kyllä desinfioiminen pitäisi tapahtua valvotusti. Eihän lapset osaa säännöstellä määrää ja ties mihin he sitä laittavat.
Järki käteen ihmiset.
Kuutamo, kuu
mielen lumoaa.
Alkavan ystävyyden lailla
kaikki mahdollista on.
Pehmeä valo,
sanat kuiskataan.
Tuskin puhutaan.
Välimatka
sinusta minuun
olemattomaksi käy.
-Irja Hiironniemi – Kävelyllä Paratiisissa-
Jotkut ihmiset kulkevat läpi elämänsä etsien,
mitä maailmalla on tarjota heille – vain
huomatakseen liian myöhään, että tärkeintä
on se, mitä heillä on tarjota maailmalle.
-Anne of Green Gables-
Luet parhaillaan Ilopisara blogiarkistoa: lokakuu 2009.
