Heikko talous karsii vanhusten kotipalveluita
elokuu 31, 2009Tänään uutisoitiin heikentyneen taloustilanteen vaikutuksista vanhuksiin. Suuntaushan on, että ikäihmiset selviytyisivät kotona mahdollisimman pitkään. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Koti on hyvä niin kauan, kun siellä pärjätään joko omin avuin tai muilla keinoin. Mutta toinen asia on silloin, jos apua ei voida säästösyistä tarjota riittävästi tai ei ollenkaan.
Kotona asuu paljon dementoituneita vanhuksia, jotka tarvitsevat useita käyntikertoja päivässä. He eivät muista syödä, tai ottaa lääkkeitään. Jos he lähtevät ulos harhailemaan, he eivät osaa tulla takaisin kotiin, eivätkä muista missä asuvat. Jos tällaisilta vanhuksilta karsitaan hoitokäyntejä tai niitä ei ylipäänsä järjestetä, on tilanne katastrofaalinen. Vanhukset ovat heitteillä. Kaikilla ei ole edes omaisia ja jos omaiset asuvat kaukana, on tilanne ihan yhtä vaikea.
Kaikilla vanhuksilla ei ole taloudellinen tilanne sellainen, että he pystyisivät omilla kustannuksillaan ostamaan palveluita. Monella paikkakunnalla on esim. siivouspalveluista karsittu kuntien antama tuki pois, joten vanhus joutuu maksamaan täyden hinnan työstä.
Mistä tähän ahdinkoon apu löytyisi? Olisiko esim. kolmannen sektorin työ mahdollista? Asiaa pitäisi pohtia päättäjien ja sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstön kanssa.
Tiedän, että ongelmat eivät ratkea lähiaikoina. Lamasta huolimatta tulevaisuuden näkymät ovat heikot jo siitä syystä, että vanhusten määrä lisääntyy niin hurjaa vauhtia.
Toivoa vaan voi, että ihmisillä olisi suuri sydän ja halu auttaa lähimmäisiään.
Kaunis ajatus, että ihmiset auttaisivat lähimmäistään. Se vain ei ole koskaan pelannut, eikä pelaa nykään, eikä tulevaisuudessakaan muuta kuin muutamissa yksittäistapauksissa,
Ihmiset ovat tehneet koko ikänsä töitä, maksaneet veronsa. Nyt kun ihminen vanhenee, on valton ja kuntien tultava apuun. Jos pidetään yllä kouluja, on pidettävä yllä vanhuistenpalvelujakin.
Suomi vajoaa koko ajan suohon, josta nousu on katkera kalkki: rikkaat rikastuu, koyhät köyhtyy…
Olisi huolehdittava kovalla kädellä siitä, että ne, jotka on pantu paljon vartijoiksi olisivat esimerkkinä eikä pimeitä kauppoja ja sopimuksia solmittaisi, ylisuuret palkat ja palkkiot samoin kuin eläkkeet pois. Verotuksen oikeudenmukainen progressiivisuus takaisin.
Valtion ohjailu ja säätely on hyväksyttävä ja lopetettava yksityistäminen ja liberalismista laulaminen. Joku tolkku täytyy olla. Teoriassa elämme vielä demokratiassa, ei suurpääoman diktatuurissa.
Ihmiset ovat ahneita luonnostaan, mutta erilaisten suurliikemiesten ja pörssikeinottelijoiden ahneus on sairasta ja tuomittavaa. Raha ei haise, mutta monet keinot sen hankkimiseen haisevat.
Olemme palaamassa 1800-luvun tapaan hoitaa köyhät, sairaat ja vanhukset. Silloin käytiin huutokauppaa, jossa kunta möi nämä ihmiset sille, jolle sai ne työnnettyä mahdollisimman halvalla.
Olen samaa mieltä siinä, että tämä sukupolvi, jotka nyt ovat jo vanhuksia, ovat aikanaan tehneet raskasta työtä. Sen takia heille kuuluisi arvokas vanhuus, eikä suinkaan niin, että säästöt kohdennetaan heihin, jotka palveluja eniten tarvitsevat.
Valtion olisi tultava apuun, mutta kunnille on turha antaa rahaa, jos se ei ole ns. korvamerkittyä. On monta esimerkkiä siitä, miten kunnat törkeästi käyttävät valtion apuja aivan muihin tarkoituksiin, kun ne alunperin oli tarkoitettu.
Kannatan yksityisten hoitolaitosten perustamista, mutta niin, että siihen ei sotkeudu isot firmat, vaan ainakin valtio tukisi omalta osaltaan rahoitusta.
Ahneus ja itsekkyys ei koskaan häviä ihmisistä, mutta kunhan edes hiven inhimillisyyttä olisi.
Vastuullisuus muista kuin itsestään on tänä päivänä monelle vieras asia. On turha sanoa,että nyt eläkkeellä olevat / kohta eläkkeelle menevät syövät nykyihmisten rahat. Perhana vieköön – jokainen on maksanut kymmeniä vuosia eläkerahaa ja nyt on aika saada se käyttöön. Kun sitä on sijoitettu ties minne, se ei ole eläkkeensä tunnollisesti maksaneiden vika, vaan niiden, jotka ovat tehneet tyhmiä sijoituksia. Siitä ei eläkeläisiä saa rokottaa.
Minä en usko, että yhteiskunta kykenisi hoitamaan kokonaisuudessaan hoitoa / hoivaa tarvitsevia vanhuksiaan. Ei vaan ole paikkoja eikä ole henkilökuntaa. Yksityiset hoiva-alan yritykset (pienetkin!) ovat merkittävässä asemassa. Yhteiskunta saa palvelut siten halvemmalla ja henkilökunta on tehtäväänsä motivoitunutta.
Kyllä yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sillä, miten hoidetaan heikommassa asemassa olevia.