Tänään uutisoitiin heikentyneen taloustilanteen vaikutuksista vanhuksiin. Suuntaushan on, että ikäihmiset selviytyisivät kotona mahdollisimman pitkään. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Koti on hyvä niin kauan, kun siellä pärjätään joko omin avuin tai muilla keinoin. Mutta toinen asia on silloin, jos apua ei voida säästösyistä tarjota riittävästi tai ei ollenkaan.
Kotona asuu paljon dementoituneita vanhuksia, jotka tarvitsevat useita käyntikertoja päivässä. He eivät muista syödä, tai ottaa lääkkeitään. Jos he lähtevät ulos harhailemaan, he eivät osaa tulla takaisin kotiin, eivätkä muista missä asuvat. Jos tällaisilta vanhuksilta karsitaan hoitokäyntejä tai niitä ei ylipäänsä järjestetä, on tilanne katastrofaalinen. Vanhukset ovat heitteillä. Kaikilla ei ole edes omaisia ja jos omaiset asuvat kaukana, on tilanne ihan yhtä vaikea.
Kaikilla vanhuksilla ei ole taloudellinen tilanne sellainen, että he pystyisivät omilla kustannuksillaan ostamaan palveluita. Monella paikkakunnalla on esim. siivouspalveluista karsittu kuntien antama tuki pois, joten vanhus joutuu maksamaan täyden hinnan työstä.
Mistä tähän ahdinkoon apu löytyisi? Olisiko esim. kolmannen sektorin työ mahdollista? Asiaa pitäisi pohtia päättäjien ja sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstön kanssa.
Tiedän, että ongelmat eivät ratkea lähiaikoina. Lamasta huolimatta tulevaisuuden näkymät ovat heikot jo siitä syystä, että vanhusten määrä lisääntyy niin hurjaa vauhtia.
Toivoa vaan voi, että ihmisillä olisi suuri sydän ja halu auttaa lähimmäisiään.
Arkisto elokuu 31., 2009
