Irtisanotun rukous

Irtisanottu – se sisältää kaiken
hyödytön
tarpeeton
tuottamaton
vaatimuksiin soveltumaton

Kiitän sinua, taivaallinen Isä, että keskellä tätä
surua
vihaa
epävarmuutta
tuskaa
voin puhua sinulle

Kuule, kun huudan sinulle tästä hämmennyksestäni, auta minua ajattelemaan selkeästi
ja rauhoita sieluni

Mutta elämä vie eteenpäin
Siksi toivon, että tuntisin sinun läsnäolosi sydämessäni tänään ja joka päivä

Ja kun katson tulevaisuuteen,
auta minua etsimään uusia suuntia, tuoreita mahdollisuuksia

Jumala, ohjaa minua Hengelläsi
näytä minulle polkusi

Jeesuksen kautta, joka on tie, totuus ja elämä. Aamen.

(Anglikaaninen rukous, käännös: Sakari Ojanen)

Tämä rukous herätti monenlaisia ajatuksia. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, olisin aluksi  katkera ja varmasti miettisin, onko mitään Jumalaa olemassakaan? Miksi tämän annetaan tapahtua niin monelle? Iso joukko ihmisiä jää tyhjän päälle miettimään, miten selvitä elämässä eteenpäin? Mutta jokainen käsittelee surun ja pettymyksen omalla tavallaan.
Tärkeintä kuitenkin on, että olemme tukemassa ja läsnä,  jos joku apua tarvitsee.

Oman polun kulkija

Ellet nyt ala astua näitä askeleita, niin saat valmistautua elämään koko elämäsi sillä tavalla kuin toiset käskevät sinua elämään.
Jos kerran viivyt maan päällä vain lyhyen aikaa, niin tämän ajan pitäisi olla sinulle miellyttävä. Sanalla sanoen: on kysymys sinun elämästäsi, tee sitä mitä itse haluat.

-Wayne W Dyer-

Tämän päivän Positiivarit yllättivät mielenkiintoisella ajatuksella, jota jäin miettimään. Kuinka moni meistä ajattelee noin? Helposti kuunnellaan toisia ja kysellään muiden mielipiteitä. Jospa päättäisitkin itse omasta elämästäsi.

Aggressio itää isoissa tarharyhmissä

Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kolmivuotiaiden päivähoitoryhmät ovat liian suuria. Turun sanomille puhuneen professorin mielestä yli 12:sta lapsen ryhmä on jo riski.
Kyllähän sen sanoo jo maalaisjärkikin, että noin pienten lasten päivähoito pitäisi tapahtua pienryhmissä ja kodinomaisissa olosuhteissa. Ei pieni lapsi, joka on oppinut elämään kotona omien vanhempien ja sisarusten kanssa, osaa sopeutua koko päiväisesti olemaan noin isoissa ryhmissä. Pieni lapsi kaipaa vielä paljon hoivaa ja hellyyttä ja sitä ei varmasti pystytä tarjoamaan noin isoissa ryhmissä jokaiselle. Turvattomuus ja levottomuus ovat pahimmat tekijät lisäämään häiriintyneitä lapsia.
Kun elämä alkaa jo ihan pienestä levottomuuden ja turvattomuuden ilmapiirissä, ei siitä hyvää seuraa. Jatkossa esikouluryhmät ovat isoja ja sama jatkuu edelleen, kun mennään kouluun.
Oma mielipiteeni on, että alle kolmevuotiaat kuuluvat perhepäivähoitoon. Siksi virkoja tulisi lisätä ja palkkausta ja muitakin etuja olisi korjattava.
Lapsen parasta pitää ajatella jo pienestä pitäen. Vaikea asioita on korjata myöhemmin, kun ne ovat jo ongelmaksi muodostuneet.