Uutinen on kova, mutta valitettavasti totta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että jokaisessa vanhainkodissa tai dementiayksiköissä olisivat asiat noin huonosti. Onneksi poikkeuksiakin löytyy.
Usein on suurimpana syynä juuri tuo hoitohenkilökunnan puute, mutta myös asiantuntevien lääkäreiden puute. Ei läheskään joka paikkakunnalla ole dementiaan tai edes geriatriaan erikoistuneita lääkäreitä.
Vanhusten lääkitys on usein aika rempallaan. Lääkärit eivät aina jouda paneutumaan entisiin lääkkeisiin, kun kirjoitetaan uusi resepti. Lääkkeissä on päällekkäisyyttä, ( sama lääke hieman eri nimellä) tai lääkkeitä, jotka eivät sovi keskenään ja aiheuttavat näin erinäköisiä oireita.
Mutta niinkuin on nähty, vanhustenhoidossa säästetään kaikessa. Henkilökuntaa on minimäärä tarpeeseen nähden. Jos oikein asiantuntevan lääkärin määräämiä lääkkeitä käytetään, ne ovat kalliita.
Mietitään sitten asiaa miltä kannalta tahansa, lähes aina törmätään rahaan. Kun sitä ei ole, tilanne on mikä on.
Omaiset laitetaan todella ahtaalle. Vähän niinkuin puun ja kuoreen väliin. Jos haluat omaisellesi hyvää hoitoa, järjestä se itse ja hoida mieluummin itse. Näinhän kunnat säästävät hoitokuluissa. Laitospaikat ovat kalliita. Kotona järjestettävä hoito on tietenkin paras mahdollinen niin pitkään, kuin omaiset jaksavat hoitaa, mutta tänä päivänä apuakin on jo tarjolla. Kuntien olisi tultava vastaan siinä ja järjestettävä näitä mahdollisuuksia. Yksityisiä palveluntarjoajia on, mutta se vaatii yhteistyötä eri sektorien kanssa. Valitettavasti byrokratian rattaat ovat suuret ja jäykät.
Arkisto tammikuu 4., 2009
