Surullista kuultavaa ja luettavaa on ollut tämän päivän uutisissa tieto siitä, että vauvojen ja alle 2-vuotiaiden pikkulasten pahoinpitelyt ovat lisääntyneet. Ihmettelen sitä, että mihin on kadonnut aito vanhemmuus ja rakkaus omaa lasta kohtaan? Varsinkin kun kyseessä on noinkin pieni lapsi, jopa vauva. Turvallinen äidin tai isän syli ei olekkaan enää turvallinen. Jos vauva itkee, sillä on yleensä joku hätä. Ei vauva itke vain ärsyttääkseen, vaan silloin hänellä on paha olla. Eikö vanhempien kärsivällisyys riitä hoitaa itkevää lasta? Lapsi hiljennetään keinolla millä hyvänsä. Huumeiden käyttäjävanhemmat hiljensivät jopa huumeilla.
Neuvolan terveydenhoitajilla on tärkeä tehtävä seurata lasten hyvinvointia. Jos vauvoilla on mustelmia tai ruhjeita, niin on syytä heti puuttua asiaan. Useinhan pahoinpitelyt toistuvat ja kierre jatkuu, jos ei sitä katkaista.
Millainen tulevaisuus on sellaisella lapsella, joka jo ensikuukausien aikana saa kokea kipua ja kärsimystä vanhempien taholta? Olen sitä mieltä, että ehdottomasti lapset on otettava pois sellaisilta vanhemmilta, jotka eivät osaa olla oikeita vanhempia. Suomessa on paljon lapsettomia vanhempia, jotka haluaisivat antaa rakkauttaan lapselle, mutta eivät voi itse saada niitä.
Arkisto huhtikuu 4., 2008
