Lapsuuden Pääsiäinen on jäänyt mieleen monellakin tavalla. Äitini valmisti itse mämmin. Muistan, kuinka sitä keitettiin monella kattilalla. Olihan sitä sitten syötävä kerman ja sokerin kanssa, vaikkei se hyvää ollutkaan.
Rairuohoa kasvatettiin ja pajunkissat sekä koivunoksat haettiin maljakkoon, niinkuin varmasti monessa perheessä tänäpäivänäkin.
Sitten tuli Pitkäperjantai, joka oli todella pitkä. Kirkkoon piti herätä aamulla ajoissa, koska matkaa oli monta kilometriä ja matka mentiin kävellen.
Alttari oli verhottu mustaan ja tunnelma oli kaikin puolin synkkä. Lapsen mieleen se jäi erikoisesti. Ei niistä teksteistä eikä virsistä ymmärtänyt mitään.
Kylään ei saanut mennä, vaan piti olla kotona ja leikkiä hiljaa. Ei edes kavereita saanut tavata.
Pääsiäisaamuna mentiin taas kirkkoon. Silloin tunnelma oli jo ihan toinen. Alttari oli verhottu valkoiseen ja jotenkin iloisempi sävy virsissä ja puheissa.
En tiedä menettääkö tämän päivän lapset ja nuoret jotain?
Omat lapset kohtasivat iloisemman Pääsiäisen. Askarreltiin tipuja ja kortteja. Tärkeintä tietysti oli Pääsiäisaamuna herätä tarkistamaan oliko kukko muninut suklaamunan tyynyn alle?
Tämän päivän Pääsiäinen on kenties hyvää ruokaa ja lepoa. Tai ikävämpi puolikin on olemassa, alkoholi ja riidat. Ei osata nauttia perheen yhdessäolosta.
Millainen sinun Pääsiäinen on?
Arkisto maaliskuu 18., 2008
