ystävänpäivä
helmikuu 12, 2008Mitä elämä olisi ilman ystäviä?Mitä sinulle merkitsevät ystävät?
Näin ystävänpäivän lähestyessä tulee miettineeksi sen tarkoitusta. Se on hieno asia, mutta miksi me vietämme vain kerran vuodessa ystävänpäivää?
Tämä Amerikan malli, jossa ihminen hukutetaan kaikenmaailman krääsään, ei jotenkin sovi mielestäni meihin jäyhiin suomalaisiin. Ystävyyden arvostaminen ja tunnustuksen antaminen ystäville, pitäisi osoittaa mieluummin kauniilla sanoilla ja eleillä. Sano, kuinka tärkeä hän on, halaa, laita hyvää ruokaa tai osta kimppu kauniita kukkasia. Näillä eleillä voit ystävyyden tärkeyttä osoittaa muulloinkin, kun ystävänpäivänä. Ei mikään kiellä viettämästä ystävänpäivää vaikka joka kuukausi.
Kaikilla ei ole ystäviä. On paljon vanhuksia, joita ei kukaan käy katsomassa. Heitä on laitoksissa, mutta varmasti myös kotona asuvia. Eikö voisi muistaa myös heitä? Vanhukset, jotka eivät pääse yksin ulkoilemaan, ilahtuisivat varmasti saadessaan ulkoiluseuraa. Laitoksissa olisi todellinen ystävänpäivä, jos joku joutaisi ulkoiluttamaan heidän mummojaan ja pappojaan. Tai pitämällä heille lukutuokion. Lue päivän lehdet tai jotain kirjaa. Mahdollisuuksia on monia.
Anna-Mari Kaskisen runoa lainatakseni
Siunausta elämääsi,
rakas ystävä,
johdatusta matkallesi
tänä päivänä.
Siunausta tehtäviisi,
töihin arkisiin,
varjelusta rakkaillesi
päiviin tuleviin.
Hieno kirjoitus, vaikka vanhuksien osa harmittaakin.
Kauniita ajatuksia. Vanhukset on todella jätetty liian yksin yhteiskunnassamme. En ala siitä paasaamaan, sillä en itse ole juurikaan tehnyt mitään asian eteen. Kuitenkin vanhukset ja vielä elossa olevat iäkkäät sukulaiset ovat toki usein mielessä. Mutta liian harvoin sitä tulee heitä käytyä katsomassa. Onneksi voi ainakin sillointällöin soittaa.
Kaunis tuo Kaskisen runo. Itse olen aina pitänyt hänen teksteistään. Ei kai tähän loppuun voi todeta muuta kuin että “siunausta elämääsi!”