Muistakaamme heitä

Kuinka paljon on taas yksinäisiä ja vanhuksia, jotka joutuvat tai kenties tieten tahtoen haluavat viettää joulua yksin? On paljon ihmisiä, jotka ovat valinneet osansa olla ja elää yksin, ei vain jouluna, vaan muutenkin, mutta monet vanhukset ovat joutuneet tilanteeseen, jossa on pakko olla yksin.
Surullisinta se on silloin, jos lapset ovat unohtaneet omat vanhempansa omien kiireidensä vuoksi. Ehditään korkeintaan pikainen tervehdys käydä tuomassa joulun alla, aina ei sitäkään.
Vanhemmat ovat meidät kasvattaneet. Monta monituista joulua on ostettu joululahjoja ja valmistettu joulua lapsille. Eikö silloin ole velvollisuus huolehtia omista vanhemmistaan niin jouluna kuin muinakin aikoina. Joulu korostuu erityisesti perhejuhlaksi. Silloinhan perheet kokoontuvat yhteen viettämääm suurta juhlaa. Jokainen omalla tavallaan. On onnellisia perheitä, joissa on ns. Kaikki hyvin. Sitten on niitä, joissa kuningas alkoholi on se tärkein joulun tuoja. Mutta kuinka moni muistaa vanhukset? Laitoksissa oleville vanhuksille järjestetään aina jouluna erilaista ohjelmaa ja perinteiset jouluruoat. Mutta sielläkin on vanhuksia, jotka varmasti kaipaavat sitä entistä kotijoulua ja lapsiaan, jotka eivät ehdi tulemaan.
On paljon kotona olevia yksinäisiä vanhuksia, joita kotipalveluhenkilökunta käy korkeintaan katsomassa. Eikö näin joulun aikaan voitaisi edes huomata se yksinäinen naapuri. Viedään hänelle joulutervehdyksenä jotain pientä joulumuistamista. Tai pudotetaan postiluukusta joulukortti, joka varmasti ilahduttaa. Kaikki vanhukset eivät uskalla avata ovea, kun eivät tiedä kuka on tulossa.
Muistan aina kun ensimmäistä jouluani vietin pois kotoa. Työni takia jouduin olemaan myös joulun ajan töissä. Naapurissani asui todella vanha pappa, joka vaikutti hyvin yksinäiselle. Mutta hän yllättäen kutsui minut jouluna kahville luokseen ja meillä oli oikein mukava kahvihetki yhdessä.
Avataan ovet myös muille, kuin niille läheisimmille perheenjäsenille. Tehdään hyvää mieltä.

päätän kirjoitukseni Vesa-Matti Loirin sanoin

Taas vanha äiti muovikuusen koristaa.
On siippa poissa,
lapset muutti Floridaan.
Ja kuitenkin niin Joululta taas tuntuu.

Hän latvatähden kissan nähden laittelee ja “Enkeltaivaan” puuhaillessaan hyräilee.
Ja ihan niinkuin Joululta taas tuntuu.

On hanget ja korkeat nietokset,
yhä pakkanen nurkissa paukkuu.
Niin kaukana on lastensa lapsoset,
vanha koira vaan pihalla haukkuu.
Ja kuitenkin niin Joululta taas tuntuu.

Kun kuusen tään lahjaksi lapsensa toi,
viimein käydessään kotona kerran.
Silloin niin kauniisti sielunsa soi,
vain kiitosta Taivahan Herran.
Ja voi, kuinka Joululta taas tuntui!

Hän keittää kahvit,
laittaa pöytään rinkelit.
Ei saavu lapset, ehtineekö enkelit.
Ja kuitenkin niin Joululta taas tuntuu.