Täällä taas

Olipa ihana istahtaa tietokoneen ääreen lähes viikon tauon jälkeen. Tämä tauko oli tarkoitus kestää vain päivän tai pari, mutta sairaalat ovat yllätyksellisiä paikkoja
Toden totta! Sain kokea ihmisen pienuuden ja avuttomuuden häilyessäni tajunnan ja tajuttomuuden rajamailla. Vaikka tiesin, että minulla oli läheiset ihmiset “siellä jossain”, niin silti se tunne, jonka kokee sillä hetkellä kun lääkärit ja hoitohenkilökunta (tuiki tuntemattomat) hääräävät ympärillä, on aika orpo olo.
Mutta kaikella on tarkoituksensa, niin myös vaikeilla ajoilla elämässä. Osaan taas arvostaa asioita elämässä eri näkökulmasta. Pienet asiatkin voivat olla suuria.
Tiedän nyt mitä on kiitollisuus.

Jokaista ihmistä joskus koetellaan
oikeita asioita oppimaan.
Kun läksyt on opittu, ne muistetaan.
Saa siirtyä elämään rikkaampaan.

-Marleena Ansio-