Vanhusten lääkityksestä

Katselin illan 45 minuuttia-ohjelmaa, jossa kerrotiin vanhusten ylilääkityksestä. Itse vanhusten parissa pitkään työskennelleenä, tiedän millaiset määrät he joutuvat syömään lääkkeitä päivittäin. Kiireiset terveyskeskuslääkärit eivät jouda paneutumaan jokaisen vanhuksen lääkitykseen, vaan määräävät aina uutta lääkettä uusien oireiden ilmaannuttua.
Vanha ihminen reagoi helposti lääkkeiden sivuvaikutuksille. Jos jokaiseen oireeseen määrätään lääkitys, tutkimatta sen kummemmin syitä, kyllä lääkearsenaali saadaan mahtaviin määriin. Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan kuolee kymmeniä vanhuksia vuosittain liiallisen lääkityksen ja lääkkeiden yhteensopimattomuuden vuoksi.
Vanhustenhoito on kaikenkaikkiaan retuperällä. Laitokset ovat vanhusten säilytyspaikkoja. Hoito voi olla millaista tahansa. Ei ole aikaa aina edes perustarpeiden tyydyttämiseen. Onneksi ohjelmassa esille tulleella vanhuksella oli omainen, joka puuttui asioihin todella napakasti. Mutta entä ne vanhukset, joilla ei ole omaisia, tai asuvat kaukana ja eiväthän kaikki uskalla puuttua lääkärin määräyksiin. Silloin vanhuksen kohtaloksi jää alistua siihen, mitä lääkärit hänelle määräävät, olipa se sitten mitä tahansa.
Ei ole ilo vanheta rakkaassa isänmaassamme.