Ja että taas se meni näin: pedofiili sai tuomion käräjäoikeudessa, mutta hovipa totesi, ettei mitään näyttöä ole (,joten jatkapa sinä pedo eloasi rauhassa)…
Prkl, että mä en ymmärrä, miten oikeusasteissa voidaan tässä asiassa aina tulla tähän tulokseen; käräjäoikeus tuomitsee, hovi muuttaa kaikki pois. Anteeksi vaan, mutta tämä systeemi vie uhrilta halun kertoa mitään asiasta. Ja se taas tietää lisää ahdistuneita lapsia ja nuoria olemattoman mielenterveyspalvelutarjonnan odottajiksi.
Itse asian henkilökohtaisesti kokeneena haluaisin keskustella näiden arvon päättäjien kanssa. “Ei ole näyttöä”… mistä se näyttö sitten käräjäoikeudella oli? Onko kukaan arvon päättäjistä keskustellut tämän ihmisarvoa alentavan kokemuksen kokeneen lapsen kanssa niin, että ei koko aika etsi kikkaa, jolla tekijä saadaan vapaaksi?
Jos on ollut pienintäkään näyttöä edes yrityksestä seksuaaliseen kanssakäymiseen lapsen kanssa, siitä on tultava rangaistus! Lapsi kantaa tuota taakkaa läpi elämänsä! Tämäkö on ns. sivistysvaltion tapa suojella heikompiaan?
