Edistä sitä mikä on oikein,
vastusta vääryyttä;
puhu niin kuin ajattelet;
pyri tekemään mieliksi itsellesi, älä muille;
ja ellet saa osaksesi suosiota,
saat ainakin kunnioitusta;
suosio kestää päivän, kun taas
kunnioitus siirtyy perintönä lapsillesi.
-T.C. Halliburton-
“Lakimuutos: Uusi lastensuojelulaki määrää opettajien ja päivähoidon kertovan lapsen ongelmista heti eikä vasta jälkeenpäin, kun lasta jo otetaan huostaan.” Lähde: Aamulehti
On hyvä, että asioihin aletaan tarttua jo varhaisemmassa vaiheessa. Mutta, samalla on monta muttaa asian kanssa. Mistä löytyvät resurssit, joilla tulossa olevan määräajan sisällä asiat saadaan viralliseen päätökseen? Kun vanhemmilla jai 12-vuotta täyttäneellä nuorella on oikeus vastustaa huostaanottoa, päätös siirtyy hallinto-oikeudelle (eli pois yksittäiseltä kunnan viranomaiselta), onko hallinto-oikeudella resurssit asian riittävän nopeaan hoitamiseen?
Kun tuleva laki painottaa alan ammattilaisten hyvin laajaa ilmoittamisvelvollisuutta sosiaaliviranomaisille, miten tämä on sopusoinnussa vaitiolovelvollisuuden kanssa? Olen sitä mieltä kyllä, että kun on puhe lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, tämän asian on oltava ensisijainen. Mutta, jos lapsi / nuori hakee apua muualta luottaen, että asiaa ei kerrota kenellekään, miten silloin toimitaan?
Ja vielä, uutisoinnissa käytetään sanontaa “kelvottomilta vanhemmilta”. Se kolahti aikalailla pahasti. Kuka määrittelee, ketkä ovat kelvottomia vanhempia? Onko asiasta tulossa lista kelvottomuuden periaatteista vai onko asia jonkun (kenen?) päätettävissä?
Se, mistä olen uutisen kanssa tasan samaa mieltä, on vanhempien asema suhteessa lapseensa; monissa perheissä vanhemmuus on täysin hukassa ja rajoja ei uskalleta tai haluta asettaa. Tulee vaan mieleen, että erilaisiin ammatteihin vaaditaan koulutus, joten, josko äitiysneuvolan työtä voisi jatkaa vaikkapa vuoden-parin ikäisten lasten vanhemmille tarjottavana Vanhempainkouluna. Kuka lähtisi tätä asiaa viemään?
Harvat ihmiset elävät tätä päivää,
useimmat valmistautuvat elämään huomenna.
-Jonathan Swift-
Diplomaatti-
mies, joka aina muistaa naisen syntymäpäivän,
muttei koskaan hänen ikäänsä.
-Robert Frost-
Vasta valmistunut Kouluterveyskysely kertoo, että joka kuudes yläastelainen ja lukiolainen kärsii väsymyksestä. Vastaajia oli yli 70 000, joten asialla on paljonkin merkitystä.
“Väsymys on erityisen yleistä niillä koululaisilla, jotka kokevat ongelmia opettajasuhteessa, luokan ilmapiirissä tai työympäristössä. Myös koulukiusatuksi tuleminen näkyy väsymyksenä.”
Lähde: Nelosen uutiset
On selvää, että ongelmat ihmissuhteissa ym. lisäävät väsymystä, mutta paljonko siihen vaikuttaa myöhäinen nukkumaanmenoaika ja aika monen kohdalla vähäinen ulkoilu? Osalla myös liiallinen kököttäminen tietokoneen äärellä.
Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän sitä,
kuinka usein on tultava viimeiseksi
lopettaakseen ensimmäisenä.
En ole koskaan tavannut voittajaa,
joka ei olisi oppinut häviämään.
-Jack Nicklaus-
Naisen iällä
ei ole mitään merkitystä.
Parhaat sävelmät soitetaan
vanhimmilla viuluilla.
-Sigmund Z. Engel-
Eletään aikaa, jolloin “Kaikilla on!” Lapset ja nuoretkin tulevat koulusta kertoen, että on saatava uusi reppu, uusi penaali, uusi pusero, uudet housut, uusi kännykkä jne. koska “Kaikilla on”! Tosiasiassa useimmiten vaan parilla kolmella on…
Monessa perheessä eletään tiukkaa aikaa, jossa ainainen “Kaikilla on” aiheuttaa vanhemmille paineita ja koko kotiin oman “kaikilla on-kaaoksen”.
Meidän aikuisten on opittava kertomaan lapsille, ettei kaikilla ole eikä edes tule kaikille. Ei lapsen hyväksyntä saa olla kiinni siitä, ostavatko vanhemmat kaiken, mitä lapsi tahtoo. Perheen talouselämän tosiasiat kannattaa tuoda myös lapsen tietoon – viimeistään silloin, kun vaatimukset kohoavan vanhempien maksukyvyn rajan lähelle.
Luovuus on keksimistä,
kokeilemista, kasvamista,
riskien ottamista, sääntöjen rikkomista,
erehtymistä ja hauskan pitämistä.
-Mary lou Cook-
Onnellinen on nainen
jolla ei ole lainkaan huolenaiheita:
elämäniloinen on se,
jolla on huolenaiheita,
mutta joka ei anna niiden masentaa.
-Beverly Sills-
